Inhoan joulukrääsää. Inhoan (tai no, inhoan on liian vahva sana) oikeastaan kaikkea ylimääräistä tavaraa, jolla ei ole käyttöä. Tavarat on tehty käyttöä varten. En halua säilyttää kaapeissa mitään turhaa, varsinkaan tavaroita, joita käytetään vain kerran vuodessa. Asumme täällä muutenkin todella minimaalisesti, muutimme pelkästään henkilöautolla, joten eräs vintti Helsingissä on täynnä pahvilaatikoitamme. Jemmassa laatikoissa on mm. ihanimmat joulukoristeeni; Habitatin pari vuotta vanhat riksa, Big Ben ja muut Lontoon nähtävyydet. Tuijottelin niitä pari kuukautta Stockmannilla, kunnes vihdoin päätin ne ostaa, sain lopulta tingittyä viimeiset kappaleet itselleni vielä hyvin edullisesti ja ne ilostuttivat pitkään joulun jälkeenkin. Hölmönä olen kuitenkin jättänyt ne Suomeen.
Tänä vuonna halusin jotakin perinteistä jouluun, joten ostin muutaman joulupallon. Ne vaihtoivat kodissa paikkaa koko ajan, riippuivat oksilla, olivat muutamassa hassussa kuusenoksassa maljakossa, keijuvalojen seassa pöydällä ja kuusenoksien kanssa pöytäkoristeena. Tarpeeksi käyttöä muutamalle pallolle tämän vuoden osalta.
