Joulupuu osa 2

Inhoan joulukrääsää. Inhoan (tai no, inhoan on liian vahva sana) oikeastaan kaikkea ylimääräistä tavaraa, jolla ei ole käyttöä. Tavarat on tehty käyttöä varten. En halua säilyttää kaapeissa mitään turhaa, varsinkaan tavaroita, joita käytetään vain kerran vuodessa. Asumme täällä muutenkin todella minimaalisesti, muutimme pelkästään henkilöautolla, joten eräs vintti Helsingissä on täynnä pahvilaatikoitamme. Jemmassa laatikoissa on mm. ihanimmat joulukoristeeni; Habitatin pari vuotta vanhat riksa, Big Ben ja muut Lontoon nähtävyydet. Tuijottelin niitä pari kuukautta Stockmannilla, kunnes vihdoin päätin ne ostaa, sain lopulta tingittyä viimeiset kappaleet itselleni vielä hyvin edullisesti ja ne ilostuttivat pitkään joulun jälkeenkin. Hölmönä olen kuitenkin jättänyt ne Suomeen.

Tänä vuonna halusin  jotakin perinteistä jouluun, joten ostin muutaman joulupallon. Ne vaihtoivat kodissa paikkaa koko ajan, riippuivat oksilla, olivat muutamassa hassussa kuusenoksassa maljakossa, keijuvalojen seassa pöydällä ja kuusenoksien kanssa pöytäkoristeena. Tarpeeksi käyttöä muutamalle pallolle tämän vuoden osalta. 

Les bougies

Käytiin Lyonissa ostoksilla, lähdin hakemaan teetä ja kynttilöitä. Ne myös onneksi sain, mutta siihen ostossaldo jäikin. Ihan hyvä näin.

Sininen

Coco

Pari joululahjaa, sopivat niin mainiosti väreiltään yhteen. 

Joulupuu

Valkoiseksi maalattu oksa (kukkakaupasta. Jos olisin alkanut askartelemaan, valmista olisi ollut joskus ensi joulun tienoilla) ja pari palloa. Käy. Muutama pallo jäi vielä yli, katsotaan mitä niille keksitään..

Sunnuntaihengailua

Rakkaan ystäväni pienet pehmeät pimpulat. Jostain syystä en pidä kissoista juuri yhtään. Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Voisin leperrellä lähipuistossa oleville pikkukoirille vaikka kuinka paljon. Pidän kyllä (usein) ystävien kissoista, mutta kammoan vapaita, tuntemattomia kissoja. Mutta kuka nyt voisi vastustaa näitä valkoisia palluroita?

Onnea Suomi

Päivän mekot suoristumassa ulkona. Ensimmäiset juhlat on jo juhlittu, seuraaviin juhliin pitäisi olla valmistautumassa nyt. Illan juhlat pidetään erään châteaun ravintolassa, eli heh, kyseessä on siis linnan juhlat.

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Marché de Noël

Vuoden ensimmäiset joulumarkkinat: joulutee, höyryävät marrons-padat, kauden ensimmäinen vin chaud, kojut joulukoristeineen ja keijuvaloineen. Kyllä kelpasi. Kameran akku loppui heti karkkikuvan jälkeen, joten kuvasaldosta puutuu kokonaan se jouluinen tunnelma. No toisaalta, kuvaan usein muutenkin hyvin hämmentäviä asioita ja yksityiskohtia, joten tarvitseeko sitä joulumarkkinoilta nyt jouluisia kuvia saadakaan, hih?

Oikealla hetkellä

Ehdimme sunnuntaiajelulla määränpäähämme, järven kaukaisimpaan nurkkaan, juuri oikealla hetkellä. Tavoitteena oli tutustua kaupungin joulumarkkinoihin, mutta upea maisema, sekä rannalla kasvaneet palmut veivät ehkä siltikin niukan voiton. 

Ilonaiheita

Minua ovat viime päivinä ilostuttaneet muun muassa:

- Diptyquen Aubepine -kynttilä. Ra-kas-tan. Kynttilä on ilostuttanut minua toisaalta jo kuukausia. Joka kerta sen palaessa, olen vahvasti sitä mieltä, että se on ollut yksi parhaita ostoksiani ikinä. Kuinka paljon iloa yksi kynttilä voikaan tuoda? Paljon. Todella paljon. Haluan lisää. 

-AOC -ruisleipä!! Meidän lähikaupasta! Ei tietenkään voita suomalaista, mutta silti: AOC -ruisleipä!!!

-Sekalainen valikoima kynttilöitä. Vaikka määrä ei voitakaan laatua, on sekin joissakin asioissa mukavaa. 

Matkalla kotiin

Kyseisen päivän iltana oli kotimatkalla vastassa pimeys. Se yllätti. Tuli ihan puskan takaa. Varoittamatta. Viime vuonna ensimmäiset helteet olivat jo maaliskuussa. Eihän siihen enää olekaan pitkä aika.. Eihän?

Matkalla töihin

Eräänä päivänä viime viikolla tuntui siltä, että kaikki lehdet olivat tippuneet maahan yön aikana. Edellisen päivän polut olivat piiloutuneet lehtien alle. Onneksi osa lehdistä oli vielä puissa arkeamme värittämässä.

Le samedi soir

Naurua, iloa, tanssia, ruokaa, juomaa, uusia paikkoja ja peitelty pyörä. Niistä on hyvät lauantai-illat tehty. 

Onni on..

.. valtava edullinen kimppu liljoja, jotka ilostuttivat kauneudellaan melkein kaksi viikkoa. Kukkia piti levitellä ympäri asuntoa, jotta kimpun tuoksu ei olisi niin voimakas. Lopulta liljoja oli niin olohuoneessa, ruokapöydällä kuin vessassakin.