Sept

Sain iki-ihanalta Nanaiselta tunnustuksen jokunen hetki sitten. 

Tehtävänä on kertoa seitsemän faktaa itsestäni.. Mitäs sitä siis kertoisikaan..

1. Kärsin (onkohan kärsiä oikea sana.. Liian vahva ehkä, mutten nyt keksi parempaakaan) ikuisesta wanderlustista. Haluaisin käydä jokaisessa maailman kolkassa, syödä pizzaa Napolissa, maata riippumatossa Tuvalulla, surffata opetella surffaamaan Biarritzissä, istua pienen tönön pihalla Laosissa hedelmälautanen edessäni, ajaa Australian itärannikkoa hippibussilla ees taas ja halailla orankivauvoja Borneolla. Silti samanaikaisesti haluaisin löytää ihan ikioman kodin, jonka voisimme sisustaa, laittaa erään rakkaan tauluni seinälle ja pysyä siellä onnellisena ja tyytyväisenä. Minäkö ristiriitainen?

2. Täytän tänä vuonna 30. 3. 0. 3 0. Ikäkriisi oli ja meni joskus 25- vuotiaana, jolloin tuntui, etten ollut kerennyt tekemään vielä mitään ja kaikkea pitäisi tehdä. Nyt ikä ei tunnu missään. Mahtavaa olla 29, varmasti myös ihan mahtavaa olla 30. Sitä paitsi olen luvannut itselleni erään laukun syntymäpäivälahjaksi, jo vuosia sitten, joten jos vaikka pyöreät numerot ahdistaisivatkin, voin tyytyväisenä paijalla laukkuani. Pystyn siis myös erittäin loogiseen päättelykykyyn.

3. Rakastan pakkausten hyvää designia ja hauskoja oivalluksia tuotteissa, pesulapuissa, paketeissa, missä vain. Kaikki "Air dry, save energy" ja "Eat me I'm all natural" uppoavat minuun täysillä. Parasta Easyjetillä lentämisessä (olen tehnyt sitä lähiaikoina liian monta kertaa), on eräs snack pack, joka on täynnä pieniä söpöjä pusseja, hassuilla teksteillä, täynnä herkullisia pähkinöitä, marjoja ja muuta ihanaa. Ostan usein reissuilta kotiinviemisiksi esimerki teetä, ihan vain sen paketin takia. Madridista yritin tuoda lasista vesipulloa, mutta se jäi valitettavasti vain yritykseksi.

 4. Lentämisestä puheenollen. Inhoan lentämistä. En pelkää sitä, mutta en vain pidä siitä yhtään. Kentälle meno, siellä hengailu (okei Tax Freet ovat usein ihan kivoja), lentokoneeseen ahtautuminen, kentältä määränpäähän meneminen. Usein myös joudun valitettavasti niiskuttamaan ja/tai aivastelemaan koko matkan, taidan olla allerginen lentokoneille. Huomaa kuitenkin kohta 1 ja näiden asioiden ristiriitaisuus.. Hmm. Omatuntoni myös kolkuttaa lentämisestä, mutta olen päättänyt antaa sen itselleni anteeksi täällä asuessani ja  vähentää sitä myöhemmin. Pari vuotta sitten pidin vuoden lentolakon ja se teki omalletunnolle ihan hyvää. Ei sillä kyllä maailmaa pelasteta. Naurettavia länsimaisen ihmisen ongelmia siis.

5. Olen tanssinut koko pienen elämäni. Satubaletti, tanhu (jep), discotanssi (jep jep), irlantilainen, flamenco, baletti, steppi, afro, dance hall reggae, hip hop, nykytanssi, MTV, salsa ja show on kaikki kokeiltu. Osa on erittäin lähellä sydäntäni, tiettyjä olen harrastanut vuosikausia, joitakin vain hetken. Ra-kas-tan tanssimista. 

6. Tämän hetken suurin pikaherkkuni on puolikas avokaado (ja se onni, kun kaupasta löytyy kypsiä avokaadoja), koloon iso keko raejuustoa, vähän sitruunamehua ja mustaa pippuria päälle. Nam. Voisin syödä niitä koko ajan.

7. Yksi hauskimpia muistojani on norsujen kanssa uiminen Nepalissa. Joen poukamassa oli kohta, jossa norsut olivat pesulla ja halukkaat pääsivät norsujen selkään. Selässä ei kauaa pysynyt, ensin norsut kastelivat minut aivan täysin läpimäräksi kärsällään (todistajien mukaan kiljuin, kun pikkutyttö. En ihmettele) ja sen jälkeen tipputtivat kyytiläisen veteen. Tätä tapahtui useita kertoja putkeen. Ajoittain norsun selkään kiivetessä mietin, että kaikkea sitä tuleekin tehtyä. Kerran lensin täysin kahden norsun väliin, joten edessä puolen metrin päässä oli valtava norsun takamus ja takana toinen valtava takamus. En tiedä koska olisin nauranut yhtä paljon. Tietysti myös ensin pohdin norsujen oloja, mutta norsut vaikuttivat oikein hyvinvoivilta ja paikallisten mukaan oikeasti pitävät siitä, että pääsevät leikkimään. En tiedä onko oikeasti näin, mutta toivon sitä ainakin.

Oliko tarpeeksi random faktoja? En laita tunnustusta nyt eteenpäin, sillä se on tainnut jo kiertää melkein kaikilla. Kuvituksena random (päivän sana) kuvia viime kesän Suomen lomalta. 

Les fleurs

Lisää kukkakuvia. Tähän aikaan vuodesta niitä ei voi välttää. Ei mitään tietoa mikä tämä puu on. Näyttää vähän magnolialta, mutta ei ihan kuitenkaan. Sen tuoksu huumaa kuitenkin koko korttelin. Mieletön!

Minun ei ehkä kannattaisi laittaa näitä kukkakuvia tänne koska hortonomin taitoni todella ovat tätä luokkaa "se on melkein magnolia". Voi toki olla, että se onkin magnolia. Näillä tiedoilla ja taidoilla en lähde väittelemään. Pikku-magnolia? Olen kukissa yhtä huono, kuin koiraroduissa. Tai no okei, kukissa olen sentään jonkin verran parempi. Koirarotuja tunnistan ehkä viisi "se oli vähän sellaisen Lassien näköinen".

Kevät on kyllä upeaa aikaa, kohta (ne oikeat) magnoliat ja kirsikankukat öööh.. kukkivat ja kaupasta saa pian tankoparsaa ja pioneita. Tarkistan kukkakaupan melkein päivittäin, mikäli ensimmäiset pionit olisivat jo ilmestyneet, mutta ei vieläkään! Parsakin on vielä chileläistä. Pyh sanon minä ja odotan innolla sitä oikeaa tavaraa. Tulis jo!! Kärsivällisyysharjoituksia kevät täynnä.

Le vert

Yhtäkkiä puu olikin muuttunut kirkkaan vihreäksi. En selkeästi ollut keskittynyt oikeisiin asioihin, kun se meinasi jäädä huomioitta. Toimistomme muuttaa ensi viikolla, joten nämä ovat viimeisiä päiviä kävellä tätä ihanaa tuttuakin tutumpaa reittiä töihin. Ikävä tulee puistoa ja kaikkia niitä matkalle osuvia pikkukoiria. Ensi viikolla puisto jää taakse ja työmatka koostuu lähinnä tien ylityksestä. Lyhyt työmatka muuttuu lyhyempääkin lyhyemmäksi.

MAD IV

Viimeinen erä Madridin kuvia uunista ulos. 

Cavaa, cavaa, cavaa. Kelpasi. Päädyimme ensimmäisenä iltana hämmentävään pieneen ravintolaan joka oli sisustettu täysin överiksi erilaisilla flamenco-tarvikkeilla, kuvilla, julisteilla, palkinnoilla etc. Loistavaa

 ruokaa, kiinnostava miljöö ja hyvä seura. Loistava aloitus reissulle.

Kasa espradilloksia. 

Mini kirjapuoti.

Pari. 

ME Hotel, Plaza de Santa Ana.

Churrot Chocolateriessa. 

Self-explanatory.

Ravintola johon päädyimme hortoiltuamme kujilla Tribunalin lähistöllä.

Kirjakauppa Tribunalin lähistöllä.

Nonni, se oli siinä. Sitten taas nokka kohti uusia seikkailuja.

MAD III

Pari seinää. 

MAD II

Matkan turistiosuus suoritettiin helposti turistibussilla. En ole koskaan elämässäni ollut millään hop on-hop off tyyppisellä kiertoajelulla. Olen suhtautunut siihen vähän hmph turistijuttuja -asenteella ja mieluummin itse suhannut ympäri kaupunkia pää kolmantena jalkana näkemässä kaiken mitä haluan nähdä.

Paha tapani (yksi niistä) on usein ahnehtia liikaa ja halutakaikkihetimullenyt, monessakin asiassa. Viime vuonna olimme pyörimässä autolla Etelä-Ranskassa ja yhtäkkiä minulle olikin aivan sama menemmekö niihin paikkoihin, joista aluksi oli ollut puhe. Matkasimme eteenpäin ilman suunnitelmia, ilman hotellivarauksia, ilman mitään pakollisia aikatauluja. Autoilussa on se hyvä puoli, että ratin voi kääntää juuri sinne minne haluaa. Kun reissaus ei enää huvittanut (en tämänkään uskonut olevani kohdalla mahdollista), auton nokka kääntyi kohti kotia. Ja se oli maailman paras kesälomareissu.

Tästä ja kaikesta muustakin oppineena, suhtaudun nykyään hyvin moniin asioihin, ja itseeni, paljon armollisemmin. Kaikkea ei vain ole pakko tehdä. Ei ainakaan juuri tällä hetkellä, ehkei koskaan. Kohtuus kaikessa. Tämä kaupunki ja sen rauhallinen tahti on tehnyt itselleni todella hyvää. Ennen kalenterini täyttyi työpäivän jälkeen jumpista, ystävien tapaamisista, opiskelusta ja vaikka mistä. Tänne muuttaessa kaiken tämän pystyi aloittamaan ihan alusta ja kuinka ihanaa onkin, kun kalenteria ei edes tarvitse. Muistan kaikki sovitut jutut muutenkin ja treffejä voi sopia myös puolen tunnin päähän. Kaiken ei tarvitse olla niin aikataulutettua. Onneksi.

Tarina lähti tässä auringon alkaessa sarastaa pikkasen sivuraiteille, mutta pointtini oli, että peukku kiertoajelubusseille! Bussin yläkerroksessa istuminen, auringon lämmittäessä oli hyvin rentoa, hauskaa ja siinä näkin paljon enemmän, mitä metrolla suhatessa ikinä olisi nähnyt. Suosittelen. Näin aikaa jää paljon enemmän esimerkiksi viinin tai cavan hörppimiseen terassilla. My kind of trip.

P.S. Madrid oli muuten valtavan kaunis kaupunki. En tiennyt, enkä olisi uskonut ihastuvani siihen niin suuresti. Näimme aivan mielettömiä rakennuksia. Valtavia, pröystäileviä ja täysin övereitä, silti niin hienoja.

P.S. 2. Jos joku haluaa antaa minulla tuon kolmannen kuvan kattohuoneiston, en pane vastaan.

Paper Camera

Löysin uuden (liian hauskan) kamera-appsin. Yritän säästää teidät liioilta hassun hauskoilta räpsyiltä, mutta tässä eilisen kotimatka. On tää älypuhelinmaailma niin ihmeellinen.

Ps. Kädessä tämän hetken lempilaukku ja jalassa Marokosta löytyneet maailman pehmeimmät nahkatöppöset. Setä väitti tekevänsä niitä kaupan ullakolla, jonne kiivettiin tikapuita ja oviaukkona toimi pieni kattoluukku.. en tiedä uskoako, mutta kengät ovat silti aivan mahtavat! Toivottavasti kestävät tulevaa aktiivista käyttöä.

MAD I

Hortoilua jossakin ihanalla alueella. Päätettiin ottaa metro Tribunaliin ja ihmetellä ympäröiviä maisemia ja meininkiä, alueesta mitään tietämättä. Nokat johdattivat eteenpäin ja päädyimme  täysille terasseille, katumarkkinoille leikkipuistooon, aika moneen pieneen putiikkiin ja söpöön ravintolaan syömään herkullista rucola-salaattia (josta löytyi lopulta mato, mutta onneksi vasta saatuani vatsani täyteen, heh). Hortoilu oli siis erinomainen päätös.

Coucher du soleil

Auringonlasku Madridin yllä. Mieletön.

Joskus tykkään ranskan kielestä todella paljon. Ajatelkaa nyt "coucher du soleil", aurinko käy unille. Kuinka söpöä.

Varjo

Le printemps est là

Päivän huvituksena on ollut kevään tulo ja sen uutisointi. Helsingissä on kevät kun asteita on muutama, taivaalta tulee samana päivänä vettä, räntää, lunta ja rakeita (kuulemma) ja kadut täyttyvät lätäköistä.

Täällä meillä asteet heiluvat parinkympin tienoilla ja silti puhutaan kevään tulosta. Suomalaisen näkökulmasta täällä on ollut kevät jo viikkoja. No parempi näin toki (varsinkin, kun vein ainoan kevät-takkini pesuun eilen ja saan sen takaisin vasta loppuviikosta. Pelkäsin jo jäätyväni. Turhaan). Säällä on mieletön vaikutus minuun, saan kävellä salilta kotiin jumppavaatteet päällä jäätymättä, nauttia vaaleanpunaisesta taivaasta ja yön ajaksi katoavasta lämmöstä. Hymyilen typeränä ja mietin, että miksi kukaan haluaisi koskaan asua missään muualla. Ja samalla ikuinen nomadi miettii jo mahdollisia seuraavia siirtoja ja kuvioita. Paikka. Rauhoitu. Ole. Nauti hetkestä. Ole hetkessä. Ne kun aina muistaisi.

Madridin löytöjä osa 2

Tässä muutama Madridista mukaan tarttunut hassutus lisää. Rakastan Mujia ja sinne pitää päästä aina mahdollisuuden osuessa kohdalle. Istuimme turistibussin ylätasanteella ja huomasin Mujin olevan ihan vieressä. Ryntäys alas, ulos ja Mujiin. Onni on ystävä, joka ei ihmettele tai kyseenalaista hetkellisiä päähänpistoja. Mujista tarttui mukaan tällä kertaa mm. ihanalta tuoksuva Wild Lime kynttilä ja maailman söpöin minipenaali kynineen. Kuvassa penaali ei näytä ihan niin miniltä, mutta sinne mahtuu sisään oletettavasti viisi kynää, joten mini se on.

Chloén uutuustuksusta olin haaveillut jo parin kuukauden ajan, siitä asti, kun tuoksusta kuulin ensimmäisen kerran. Nyt on kesätuoksu plakkarissa.

Hassut ja tuikitarpeelliset liimalaput taas eivät selittelyjä kaipaa. En voinut vastustaa maailman söpöimpiä lappusia. Rakastan listoja ja työpöytäni on usein täynnä erivärisiä Post-it -lappuja, joten vaikka tarpeesta ei nyt välttämättä voida puhua, niin käyttöön ne kuitenkin tulevat.