Morgins

Haluatteko kuulla laskettelukokemuksistani? Laskettelin viime vuonna ensimmäisen kerran ja se oli ehkä maailman pelottavin kokemus ikinä. Itsensä voittamista jos mikä. En ollut siis koskaan sitä ennen lasketellut ja ajattelin, että kai täällä alppimaassa asuessa sitä on pakko kokeilla. (Ja ajatuksen tasolla olin tietysti sellainen übercool-hulmuava hiuksinen-pyh after skille -superihminen). No sillä kertaa katsoimme kartasta, että tuolla on helppo rinne, ei kun sinne. Hypättiin hissiin joka vei meidät 2000 metrin korkeudelle, missä vaiheessa aloin ihmettelemään, että kuinka täältä on tarkoitus tulla alas. Rinne oli järjettömän jyrkkä, jäinen ja hemmetin pelottava. Ja minä laskettelusuksilla ensimmäistä kertaa. Haluaisin tietysti sanoa, että voitin pelkoni ja kaikki sujui, kuin tanssi mutta ei. Se oli ka-ma-laa. Vihdoin ja viimein pääsin alemmas ja löysin sieltä minimini-lastenrinteen ja siinä olinkin jo ihan hyvä.Lastenrinteen läheltä pääsi onneksi junalla alas, joten minun ei tarvinnut lasketella kylään asti. Pieni kammo jäi kuitenkin suuresta rinteestä päälle.

Tänä talvena päätin kokeilla laskettelua uudestaan. Siis toisen kerran elämässäni. (Suosittelen muuten harjoittelua Vihti Skissä, Serenassa tms. Olisi ehkä helpompi löytää niitä helppoja rinteitä.) Olimme siis varanneet ystäväni kanssa opettajan, joka odotti meitä vuoren huipulla. Kiitos tästä. Olin jo kääntymässä takaisin kotiin. Kauhuissani jouduin  menemään hissiin, jossa ei ollut minkäänlaista turvakaidetta jne. (Lopulta selvisi, että oli, emme vain osanneet käyttää sitä. Success.)

Ja sitten ylhäällä vuoren päällä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, siellä oli kaunista ja minä osasin laskea. Hämmentävää. Hetkittäin jännitti, mutta se meni ohi ja se oli mukavaa, hauskaa, nautinnollista ja vauhdikasta. Yllätin itseni uskaltamalla, osasin mennä vaikeilta näyttävistä kohdista.Opettaja, ystäväni ja ennen kaikkea minä olimme ihmeissämme. Se oli i-ha-naa!

Vuorelta piti kuitenkin päästä poiskin ja rinne alas ei enää ollutkaan niin mukava. Se alkoi punaisena rinteenä (jep, en suosittele täysin aloittelijoille) ja kaikki energiani jäi rinteen alkuun. Loput rinteestä oli jo aloittelijoille sopivaa, mutta liian jäistä hetkittäin, liian kapeaa minulle ja voimat olivat jääneet matkan varrelle. Mutta tein sen. Tulin alas ja ilman sen suurempia traumoja tällä kertaa. Tosin en ole koskaan ollut niin puhki, jos selviän tästä jalkakivusta ennen loppuviikon kaupunkilomaa, olen erittäin tyytyväinen.

Taidan haluta mennä toistekin.