Kuulin Sandystä ja hänen tulostaan New Yorkiin torstaina. Joku mainitsi ohimennen, että kaupungissa on alkuviikosta hurrikaanivaroitus. Viikonloppuna Sandy nousi koko ajan enemmän ja enemmän esiin keskusteluissa, sunnuntaina tilanne alkoi vaikuttaa jo paljon todemmalta. Pääsenkö töihin maanantaina, riittääkö tarpeeksi juomavettä, toivottavasti sähköt eivät mene, missäköhän se pieni Led-taskulamppuni olikaan?
Lähdin siis sunnuntaina kauppaan hankkimaan ruokatarvikkeita, jotta selviäisin muutaman päivän yli, mikäli kaupat sulkisivat ovensa. Päästyäni Whole Foodsin tajusin, etten ollutkaan ainoa, joka ajatteli samalla lailla. Säilykkeet oli myyty loppuun, jono kulki kassoilta melkein kaupan takimmaiseen nurkkaan. "Have a nice day" oli muuttunut muoton "Be safe". Metro päätettiin sulkea klo 19. Kauppoja suljettiin, jotta kaikki pääsisivät kotiin turvaan ajoissa. Kävin kolmessa kaupassa ennen kuin löysin vettä. Hyllyt ammottivat tyhjyyttään, kaikki kantoivat ruokakasseja ja kaupungissa oli outo tunnelma.
Maanantaina muutamaa tuntia ennen myrskyn iskemistä kaupunki näytti tältä. Kuin sunnuntaipäivä pienessä kaupungissa, jossa ihmiset ovat sukulaisten luona syömässä. Sellaiselta kaupungilta jota New York ei ole.
Kaupat olivat sulkeneet ovensa.
Kahdeksas Avenue oli tyhjä.
Times Squaren kuuluisat portaat oli suljettu.
Autopaikat ammottivat tyhjyyttään.
Tiet olivat tyhjänä.
Osa baareista oli kuitenkin auki.
Ja illalla alkoi sade.
Sitten odotettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti